Naisten äänioikeus keksittiin Kanttilassa

Minna Canth tunnetaan maamme ensimmäisenä naiskirjailijana. Toki näinkin, mutta silloin
Minnan merkitys jää suppeaksi. Maailma on täynnä maita, joilla jokaisella on juuri sen maan
ensimmäinen naiskirjailija. Suomen tapauksessa tällä on kuitenkin aivan erityinen merkitys. Minna
toi ensimmäisen kerran kansan tietoisuuteen kirjallisuuden keinoin maassamme olevia
yhteiskunnallisia epäkohtia. Minnan työ johti muutoksiin, joilla yhteiskuntaa muutettiin kohti
parempaa.
Minna oli ennen kaikkea merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka muutti oman maansa lisäksi
koko maailmaa. Minna oli globaali vaikuttaja, joka erottui siinä, että hänellä oli hallussaan tuon
ajan paras someseinä – kirjallisuus. Hän sai viestinsä parhaiten kuuluville.
Kuten tunnettua sai Suomi ensimmäisenä maana maailmassa naiskansanedustajia. Naiset
olivat toki päässeet äänestämään miehiä jo aiemmin esim. Uudessa Seelannissa ja rajoitetusti
Australiassa. Mutta Suomi oli ensimmäinen maa maailmassa, jossa naiset sen lisäksi, että saivat
äänestää valtiollisissa vaaleissa, myös saattoivat asettua niissä ehdolle. Siksi Suomessa oli vuonna
1906 maailman ensimmäiset naispuoliset kansanedustajat. Tämä oli suuri askel kansainvälisessä
tasa-arvokehityksessä.
Tasa-arvo on tärkeää, koska se korreloi suoraan ihmisten hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Ne maat,
jotka ovat kärjessä globaaleissa tasa-arvon vertailuissa, ovat myös kärjessä mitattaessa elämänlaatua
ja ihmisten onnellisuutta. Tasa-arvo mahdollistaa yhteiskunnan hyvän kehityksen antamalla kaikille
yhtäläiset mahdollisuudet onneen ja edistykseen.

Suomi on ollut tämän kehityksen kärjessä vuodesta 1905. Tai oikeasti jo vuodesta 1897, sillä
tuolloin pidetyillä Suomen Suuriruhtinaskunnan säätyvaltiopäivillä esitettiin ensimmäistä kertaa
naisille äänioikeutta valtiollisissa vaaleissa samoin edellytyksin kuin miehillä jo oli. Esitystä
käsiteltiin pitkään hyvässä hengessä porvarisäädyssä, mutta valmista ei vielä tullut.

Vuonna 1905 itsevaltainen keisarinvalta Venäjällä horjui hävityn Japanin sodan takia. Heikkouden
hetkellä keisari joutui tekemään myönnytyksiä ja Venäjälle saatiin sen ensimmäinen duuma. Siinä
hetkellisessä demokratian ikkunan raotuksessa myös me saimme laajan parlamentaarisen remontin,
yksikamarisen eduskunnan sekä yhtäläisen ääni- ja vaalioikeuden, kaikille miehille ja naisille.
Valtiopäivien ensimmäisen aloitteen taustalla oli vuonna 1897 kolme kuopiolaista miestä,
Kustaa Killinen, Ivar Kyander sekä August Herckman. Herrat olivat kaikki myös Kuopion
Naisyhdistyksen jäseniä.

Kuopiossa perustettiin 5.4.1886 naisyhdistys, toisena Suomessa. Sen sääntöihin oli jo alun perin
kirjattu, että yhdistys tavoittelee ja pyrkii vaikuttamaan seuraaviin asioihin:
8. Sekä vaalioikeus että vaalikelpoisuus kunnallisissa vaaleissa naiselle, joka maksaa kunnalle
veroa. (sama oikeus kuin tuolloin miehillä)
9. valtiollinen äänestysoikeus naisille samoin perustein kuin miehille.

Täytyy huomata, että vaikka säännöissä puhuttiin nykytasoon nähden rajatusta oikeudesta, oli kyse
tuon ajan normeista ja tavoitteena oli sama oikeus kuin miehilläkin.
Kuopion Naisyhdistyksen sihteerinä toimi alkuaikoina Minna Canth. Pöytäkirjoissa esiintyy tuttuja
naisten nimiä, jotka yhdistyksen kokouksissa joko esittivät tai kannattivat asioita. Nämä nimet ovat
tuttuja Minnan salongista ja Kuopion ”naisinteligenssistä”. Ei ole järin uskaliasta sanoa, että
naisyhdistys oli, varsinkin alkuaikoina, käytännössä sama kuin Kanttilassa sijainnut Minnan salonki
ja sen ytimeen kuuluvat naiset.

Kuopion Naisyhdistys päätti kokouksessaan 8.12.1896 asettaa tavoitteita tuleville valtiopäiville.
Ajettavista asioista oli nro 7: kunnallisesta vaaliin kelpoisuudesta ja kohta 8 oli: valtiollisesta
äänestysoikeudesta.

Nämä naisyhdistyksen mukaan piti siis valtiopäivillä saada päätettäväksi. Lopuksi kirjattiin:
”Päätettiin sitten kääntyä valtiopäivämiehiemme puoleen pyynnöllä, että valvoisivat näitä
anomuksia. Tätä asiaa toimittamaan valittiin rouvat: Höök, Herckman sekä herra Kantele.”
Mainittakoon, että rva Herckmanin aviomies oli yksi näistä kolmesta valtiopäivämiehestä. Killinen
oli puolestaan dokumentoidusti Minnan tuttava ja Kanttilassa nähty vieras. Tilda Killinen on
myöhemmin kertonut, että oli evästänyt miestään ennen valtiopäiville lähtöä, että ”kotiin ei ole
tulemista, ellei annettua tehtävää hoideta”.

Yhdistyksen seuraava kokous pidettiin vähän ennen 1897 valtiopäivien alkamista 20. tammikuuta.
Sen ensimmäinen pykälä kuuluu näin:
Puheenjohtaja ilmoitti kokoukselle, että Rouvat Höök ja Herckman sekä Herra Kantele, joille viime
kokous oli uskonut toimen käydä valtiopäivämiehiemme luona, ennen mainittujen anomuksien
johdosta, olivat toimittaneet asiansa hyvällä menestyksellä. Herrat Herckman, Killinen ja Kyander
olivat, kaikki kolme, sanoneet lämpimästi kannattavansa näitä asioita ja olivat luvanneet
valtiopäivillä tehdä anomuksen: Naisen valtiollisesta äänestysoikeudesta.
Valtiopäivillä edustaja August Herckman teki varsinaisen aloitteen ja kaksi muuta herraa
kannattivat sitä. Näin Kuopion Naisyhdistys oli saanut ajamansa asian herrojen(sa) välityksellä
valtiopäivien käsittelyyn. Siemen oli kylvetty ja siitä virinnyt hento kukka puhkesi loistoon vuoden
1905 valtiopäivillä, jossa myös Kustaa Killinen oli mukana.

Eurooppalaisessa ja myös globaalissa tarkastelussa Suomi on demokratian ja tasa-arvon
edelläkävijä. Vuoden 1906 vaaleissa eduskuntaan valittiin 181 miestä ja 19 naista. Maailman
ensimmäisten naiskansanedustajien joukossa oli mm. Miina Sillanpää sekä Minna Canthin tyttären
Annin luokkatoveri Alli Nissinen, joka koulukkaana kuului läheisesti Minnan ja Kanttilan piiriin.
Harmi, että Minna Canth ei tätä ollut enää näkemässä. Hänen työnsä oli kuitenkin kantanut
hedelmää. Minna Canthin tasa-arvoajatukset olivat saaneet siivet alleen ja muuttuneet poliittiseksi
tahdoksi, joka ajan kanssa levisi Eurooppaan ja muualle maailmaan.

Minna Canth, hänen kotitalonsa Kanttila sekä Kuopion Naisyhdistys vaikuttivat merkittävällä
tavalla naisten äänioikeuden saamiseen Suomessa. Täältä tämä demokratian ja tasa-arvon tärkeä
ydin levisi koko maailmaan ja loi mahdollisuuden hyvinvointiin ja hyvään elämään. Siksi Minnan
koti pitää kunnostaa. Sillä sieltä, Kanttilan kaminasta, ne ajatukset kipinöiden lensivät maailmalle.

Vuoden 1914 patsaskeräyskirjasessa Pekka Aho esitti omana näkemyksenään Minnan
muistamisesta: ”Muuten ajattelen, ettei Minna Canth pitänyt muistopatsasta onnistuneimpana
jonkun henkilön muistomerkkinä, sillä kylmä metalli ei pysty elämää kuvaamaan. Minä puolestani
olen sillä kannalla, että kuvapatsasten aika pitäisi jo olla ohi, ja on keksittävä joku muu
höydyllisempi muistomerkki kuin tuo usein miten hyvin kömpelö ja epäonnistunut kuva, joka niin
paljon muistuttaa pakanain epäjumalankuvia.”

Me uskomme, että erityisesti tässä ajassa meidän pitää muistaa Minnaa ja hänen elämäntyötään.
Parhaiten tuemme ja edistämme tasa-arvoa kunnostamalla ja nostamalla Kanttila sille kuuluvaan
arvoon. Se olisi meidän kiitoksemme Minnalle. Lisäksi se olisi vastavalkea niitä tämän ajan ikäviä
ilmiöitä vastaan, jotka monin eri tavoin uhkaavat perusarvojamme.

Minnan Kanttila ja sen kamina voivat yhä luoda ajatuksia, jotka kipinöiden lentävät maailmalle.
”Siinä, omien seiniensä sisällä, oli hän se mikä hän oli ja siinä oli hänet nähtävä.”
– Juhani Aho 1897

Pekka Kantanen, VTM